More shopping...

Ja kuten kuvasta näkyy, taaaas alennusmyynteihin, tällä kertaa Sindyn kanssa. Mä en oo viimeaikoina melkein muuta tehnytkään kuin vaan shoppaillut, mutta ihme kyllä, vaatteita ei tursua korvista eikä mistään muistakaan paikoista. Ainut kolkka joka ei tykkää tästä kaupungilla ravaamisesta on mun lompakko, oon tuhlannut näissä alennusmyynneissä jo yli satasen, hups... Pitäis varmaan jossakin vaiheessa esitellä mun uusia ostoksia:)

 Koskarissa oli buffetpöytä, josta sai vaan ottaa tälläsen kakun/leivoksen. Ihan hyväähän toi oli, kun ottaa huomioon, että näitä annettiin ilmaseks ja melkosella massatuotannolla näitä oli tehtykin. Bijou Birgiten vieressä huoju kauheet pinot laatikkoja, jotka oli täynnä näitä herkkuja. Ihan huvikseen näitä koskari ei jaellut, sillä keskusaukio oli vihdoinkin avattu remontin jälkeen:) Aika hauska sattuma muuten, että me osuttiin just tänään tänne koskariin, koska kumpikaan meistä ei tiennyt asiasta tai leivoksista mitään etukäteen.

Ei kauheesti eronnut entisestä ulkoasusta, tietty lattia oli nyt kokovalkonen (ei mustia pisteitä enää) ja kaiteiden metallit oli vaihtuneet myös valkoisiksi. Yleisilme oli vähän tyylikkäämpi näiden pikkumuutosten ansiosta, mutta mitään radikaalia ei ollu tapahtunu.

Mutta sitten arkkitehtuurista, takas asiaan, eli alennusmyynteihin:) Ennen juhannusta kaikki kaupat ei olleet vielä alentaneet yhtikäs mitään, mutta nyt kaikkialla oli jo hinnat laskussa. Ei mitään jättiromahduksia vielä, useimmissa kaupoissa suurin aleprosentti oli -50%, mutta esim. Onlyssa oli asusteita jo -70%.

 Kun me oltiin katsastettu kaikki Koskarin kaupat (ja syöty leivoksia), niin me jatkettiin Hämeenkadulle. Ulkona oli tosi sateista ja harmaata, vaikka aamulla paisto vielä ihana aurinko. Onneks olin kuitenkin vilkassu lehestä päivän säätä, joten pisaroita odottaen olin varautunut sateenvarjolla ja nahkatakilla.

Söin Linkosuolla Kana-Cesar leivän, joka oli kyllä tosi hyvää, ihan niinkun se Cesar-salaattikin. Alan muistuttaa kohta Julius Cesaria, kun vaan syön koko ajan näitä Cesar-juttuleita:D

  Miten mä muuten aina onnistun mokaamaan nää asukuvat, sillä mun ilme on aina ihan järkyttävä:D Naamaposeista kyllä tulee ihan hyviä, mutta jotenkin näissä kokovartalokuvissa menee aina pieleen. Taitaa sopivan ilmeen ottaminen ja hyvän asennon hakeminen yhtäaikaa olla mulle liian vaikeeta. Ja Missä se oikea kesä viipyy, jotta saan kaivaa ne kaikki hellemekot vihdoin sieltä kaapista? No säästä riippumatta en kuitenkaan malttanut pysyä erossa mun kukkamekosta, jota käytin myös kevätjuhlassa. Avoimessa selkäosassa vaan tulee tosi kylmä, joten lisäsin päälleni nahkatakin taivaan mentyä pilveen. 

Mutta ei päätetä tätä postausta mun rumaan kuvaan, vaan loppuun vähintäänkin yhtä söpö kuin kälyinen kuva Hermionesta. Se oli kaivautunut meidän räsymaton alle, kun tulin kotiin:D